Unni the Writeress: 30 Day Song-And-Writing Challenge vol. 7-9

Greetings, Friends and Allies!

Here come the next three masterpieces (?) from my self-imposed 30 day challenge.

Story number 7 isn’t exactly the one I posted on Facebook. I really wasn’t happy with it, so I reworked it some. Not sorry, since it’s so much better now.

If anyone is curious about why I wrote what I wrote, or how I chose a song, please do comment. I’ll answer.

 

30 Day Song And Writing Challenge, vol 7-9

 

  1. A Song To Drive To

Electric Light Orchestra – Mr. Blue Sky

 

I woke up to the coughing of the engine. My neck creaked in discomfort when I turned to the Driver.

”What was that?”

”The motor clanks a bit. It does that.” He shrugged under his thick covers.

”DON’T say it won’t hold the whole trip! The night is almost here!”

”It’ll hold, it has never busted on me when I’ve been driving the route. I’ve always brought my clients to their stop with honor” he said with a dullminded drone.

”Oh honor you say? The north wouldn’t be in this state if Drivers knew what it meant!”

The Driver’s thick, oil stained knuckles cracked on the steering wheel. For a moment he looked as if he would’ve liked to kick me to the curb to freeze. ”Whatever the good sir wants.” he finally grumbled, ”Sir pays for the gas, and the trip. Nothing about honor in the contract. But you’ll get to where you’re going”

”Well alright” I admitted.

”I guess this gearhead hick knows what he’s doing. And there’s no point in getting into an altercation in the middle of this wasteland” I thought to myself.

”Just make sure I’ll be on time, I didn’t pay myself sick to be late.”

He sank into a cranky silence. I turned to stare at the white expanse outside. The only points of interest in the monotonous landscape were the remnants of ancient signposts. How much traffic there used to be to need that many roads and that many posts to direct it?

”We’ll stop at the Pieksämäki station. The good sir needs to find his wallet, we need to gas up.”

I groaned in advance. Gasoline might be a tad cheaper in these summer months, but still this journey was blowing a huge hole in my finances.

The stop, however, was a welcome break, a chance to stretch my stiff back. The freezing air slapped the last bits of sleep away. The sky was already going dark. I had heard there would be a meteor shower the coming night. If only we ever saw anything else but these endless masses of clouds.

……………………………………………….

Moottorin yskintä herätti minut. Niskani valitti epämukavuuttaan kun käännyin Ajajan puoleen.

Mikä se oli?”

Moottori vähän piiputtaa. Se tekee sitä vähän väliä.” Ajaja kohautteli olkiaan paksujen vällyjensä alla.

Älä VAIN sano että se ei jaksa perille asti! Yö on melkein täällä!”

Kyllä se jaksaa, kertaakaan ole tielle jättänyt kun tätä reittiä olen ajanut. Kunnialla olen jokaisen asiakkaan vienyt perille.” – hän totesi tylsistyneellä duunarin äänenpainolla.

Vai vielä kunnialla! Ei olisi pohjola tässä jamassa jos Ajajilla olisi joku käsitys kunniasta!”

Ajaja puristi rattia paksut öljyn tahrimat rystyset naksuen. Hetken hän näytti että voisi heittää minut reitinvarteen paleltumaan. ”Aivan miten herra tahtoo.” hän murahti lopulta. ”herra maksaa menovedet ja matkan. Kunniasta lue sopimuksessa mitään. Mutta kyllä perille päästään.”

No hyvä on.” myönsin. Kai tämä autojuntti tietää mitä tekee, enkä halua joutua selkkaukseen keskellä tätä joutomaata. ”Kunhan pääsen perille ajoissa, en maksanut itseäni kipeäksi ollakseni myöhässä”

Hän vajosi äksyyn hiljaisuuteen. Käännyin tuijottamaan loputonta valkoista lakeutta. Ainoat poikkeukset yksitoikkoisessa maisemassa olivat vanhojen tienviittojen jäänteet. Kuinka valtavasti liikennettä entisaikoihin on täytynyt olla että tarvittiin noin monia teitä ja noin monia merkkejä?

Pysähdymme kohta Pieksämäen pysäkillä. Herra on hyvä ja kaivaa kuvetta, meidän täytyy tankata”

Vaikeroin jo valmiiksi. Bensiini on kenties rahdun halvempaa näin kesäkuukausina, mutta silti tämä reissu polttaa valtavan reiän budjettiini.

Pysähdys oli kyllä tervetullut tauko, tilaisuus venyttää jämähtänyttä selkääni. Jäätävä ilma läpsi viimeiset ripaukset uneliaisuudesta pois. Taivas oli jo pimenemässä. Kuulemma seuraavana yönä olisi meteorisuihku. Jos vain näkisimme koskaan muuta kuin näitä ikuisia pilvimassoja.

 

 

  1. A Song About Drugs Or Alcohol

Kendrick Lamar – Swimming Pools (Drank)

Aaaaaaaaaaaa that might have been the one that was the one too many. You can’t even see through my glass anymore. Every touch leaves its mark. The delicate balancing right under the bulb, a calculated dance between the leg and the heel. A hasty grasp when the people saunter for a smoke. A resolute grab when you need to show the fight isn’t over. One shouldn’t wear synthetics, the sweat and the spills turn the skin in my cleavage into a sticky inferno. But the night is as young as you like, a little air, some scraps that are left of the snacks, a splash of water. For a moment I feel how deep I’m swimming, the weight of the liquid a nagging reality on my neck. I’m bucking it off like a bronco, knocking ’em back with a worldly swagger! Today we run free, if only I knew why and remembered how.

Aaaaaaaaaah se oli ehkä se joka oli se yksi liikaa. Lasista ei näy edes läpi enää. Jokainen ote jättää jälkensä. Hienostunut sormitasapainoilu juuri kuvun alapuolella, laskettu tanssi jalan ja korkokengän välillä. Kiireinen kahmaisu kun joukko valuu tupakalle. Ronski kouraisu kun tarvitsee näyttää ettei taistelu ole vielä ohi. Ei pitäisi pukeutua näin rouheaan tekokuituun, hiki ja läikkyneet siemaukset tekevät ihosta kaula-aukon alla ahdasta liimaa. Vaan ilta on niin nuori kuin pää päättää, vähän ilmaa, vähän jämiä mitä syötävistä on jäljellä, vähän vettä. Hetken tunnen miten syvällä jo uin, nesteen paino niskassani nalkuttava todellisuus. Heitän sen kuin rodeosankarin selästäni, ykkösellä alas, knock em back suuren maailman tyyliin! Tänään juostaan vapaana, jos vain muistaisi miksi ja tietäisi kuinka.

 

  1. A Song That Makes You Happy

μ’s – Snow Halation

The moment is finally here! The nerves of several weeks crystallize like fern frost in a window. All the thousand thousand times we’ve tossed ideas, hesitated, rethought, gone back. So many days of hard work, and even longer nights. My lids are leaden curtains under the hastily applied shadow. Thank goodness I took my opera gloves, so no-one sees my paint-stained and ragged fingers. I’ve done all I could.

The lights dim, the music swells. She steps on the stage. The people shout, clap, gasp. Good, goodgoodgood, they seem to like it. I watch from above as she dances, lipsyncs, sets the stage on living fire. Every twirl triples the voluminous hems, every gesture sparks in the lights. Wait till you SEE… And there it is. The Big Reveal. The noise from the audience raises into a screaming rapture. It sweeps me to the ceiling, a flake in a breeze. And I know I won’t come down for some time.

Nyt se vihdoin tapahtuu! Viikkojen jännitys tiivistyy kuin jääkukat ikkunassa. Kaikki ne tuhannet tuhannet kerrat kun olemme heitelleet ideoita edestakaisin, epäröineet, miettineet uusiksi, palattu alkuperäiseen. Niin monta pitkää työpäivää ja pidempää yötä. Luomeni ovat raskaat esiriput hätäisesti laitetun meikin alla. Tajusin sentään ottaa oopperakäsineet mukaan, niin kukaan ei näe maalitahraisia ja repaleisia sormenpäitäni. Olen tehnyt voitavani.

Valot laskeutuvat, musiikki nousee. Hän astuu lavalle. Yleisö huutaa, taputtaa, huokailee. Hyvä, hyvähyvähyvä, he tuntuvat pitävän siitä. Katson yläpuolelta miten hän tanssii, huulisynkkaa, sytyttää lavan eloon. Jokainen pyörähdys moninkertaistaa runsaat helmat, jokainen ele kipinöi valoissa. Odottakaas kun NÄETTE…… Ja siinä se on. The Big Reveal. Katsojien äänet nousevat hurmiossa riemunkiljahduksiksi. Leijun niiden mukana katonrajaan, hiutale ilmavirrassa. Enkä tule alas pitkään aikaan.

Thank You For Reading!

Have a lovely Midsummers night!

Kisses,

Unni the Writeress (I’ve been informed that ’writeress’ is, indeed, a word, albeit an obscure one)

 

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *